Tässä blogitekstissä pohdin hyviä käytäntöjä sekä
yhteiskehittelyä eri näkökulmista.
Kuvailen prosesseja, joissa hyvät käytännöt syntyvät ja pohdin
käytäntöjen yhteisöllisiä merkityksiä. Yhteiskehittely
liittyy hyviin käytäntöihin keskeisesti. Lähteenä käytän THL:n julkaisua Hyvien
käytäntöjen dialogit sekä Metropolian
julkaisua Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Molemmat julkaisut ovat vuodelta
2012.
Hyviä käytäntöjä voi syntyä/synnytetään arkisessa
vuorovaikutuksessa ja arkisissa tilanteissa erityisesti asiantuntijoiden kesken. Työpaikalla keskustellaan ja asioita pyritään jäsentämään pala palalta kokonaisuudeksi.
Ihmiset yhdistelevät asioita henkilökohtaiseksi synteesiksi, jokainen
omanlaisekseen. Käytäntöjen toimivuus perustuu kokemukseen, toimintaympäristöön
sekä tilannetajuun. Ihmisten jakaessa kokemuksiaan syntyy osaamispääomaa (vrt.
Hyvien käytäntöjen dialogit 2012).
Hyvien käytäntöjen kehittämiseksi tarvitaan aikaa, tilaa ja
yhteen kokoontumisia: mahdollisuuksia vertaisoppimiseen ja
yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely
vastaa monimutkaisiin tarpeisiin. Aktiivisen kehittämisen tavoitteena on, että
uudet ratkaisut ja oivallukset voidaan muuttaa käytännön hyödyksi
mahdollisimman pian (Yhteiskehittelyllä hyvinvointia 2012).
Yhteiskehittely etenee prosessinomaisesti. Menetelmää
hyödyntävillä työpaikoilla ihmisillä on matala kynnys osallistumiseen, omat
ideat tuodaan esille ja asioita pyritään kiteyttämään, toiminta on jatkuvaa,
osaamista muutetaan yhteisölliseksi ja osaamispääoma otetaan käyttöön.
Yhteiskehittelyllä ennakoidaan osaamista, rakennetaan
tavoiteohjelmia sekä edistetään hyvinvointia monipuolisesti. Yhteiskehittely sopii hyvin
kehittämistoimintaan, neuvottelu- ja kokoustilanteisiin, verkostotoimintaan
sekä tunnelman luomiseen. Kehittely on
päämääräsuuntautunutta yhteistoimintaa (vrt. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia
2012).
Edellytyksenä yhteiskehittelylle ovat tahto sosiaaliseen
jakamiseen, ennakkoluulottomuus, joustavuus, ihmisten erilaisuuden salliminen,
epävarmuuden sieto, asioiden ja prosessien yhteensovittaminen, sitoutuminen
sekä osallistuva ja osallistava johtaminen. Yhteiskehittelyn menetelmät tekevät
näkyväksi asioiden välisiä suhteita, hyötyjä ja haittoja sekä mahdollisuuksia
ja esteitä (vrt. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia 2012).
Yhteiskehittelyssä yhteinen päämäärä on tärkeä. Välineenä
kehittämisessä voivat olla erilaiset sisäiset ja ulkoiset foorumit sekä
yhteinen kieli ja yhteiset käsitteet. Toiminnalla pystytään vastaamaan
yhteiskunnallisiin sekä yksilöllisiin tarpeisiin sekä asiakkuustarpeisiin.
Kehittelyssä ilmenevät arvostus, avoimuus, luottamus, vastuu ja tasa-arvoisuus
(vrt. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia 2012).
Hyville käytännöille sekä yhteiskehitäjyydelle ominaista ovat sosiaaliset päämäärät sekä jakaminen. Vastuu liittyy yhteisövastuuseen sekä yhteiskunnalliseen vastuuseen. Toimintatapa luo, jakaa ja ottaa vastaan sosiaalista arvoa.
Koen Väliaseman toiminnan olevan täynnä yhteiskehittäjyyttä
sekä hyviä käytäntöjä. Toiminta on dynaamista, luovaa ja tulevaisuutta
ennakoivaa. Toivottavasti voimme jakaa sosiaalista arvoa myös ulospäin
arkisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa.
Ulla Pellinen
Lähteet
Koskimies, Mimosa; Pyhäjoki,
Jukka; Arnkil, Tom Erik (2012) Hyvien käytäntöjen dialogit – opas dialogisen
kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi. Tampere THL.
Harra T., Mäkinen E., Sipari S.,
(2012). Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
